Vesihenki

Jo aiemmassa postauksessa puhuin kuvaprojektista, jossa olen mukana. Tänään iski inspiraatio kuvata mökin vieressä olevalla järvellä, vaikka vesi olikin aika kylmää. Kalseassa vedessä värjöttely kannatti, sillä tuloksena oli monta unenomaista kuvaa, jotka tuovat ainakin omaan mieleeni vesihenget ja merenneidot. Melkein tunnin kestäneen kuvaussession jälkeen palkitsin itseni kupillisella kuumaa teetä.

Kukkaseppele on jonkinlainen traditio. Teen vähintään yhden seppeleen joka kesä ja ajattelen sen tuovan onnea tulevalle vuodelle. Sorminäppäryys ainakin kehittyy kun yrittää hallita ohuita kukanvarsia katkomatta niitä.

"Äsken sadun saaren avosilmin näin, virta sitä kahtialta kaartaa. Palaan sinne päivän painuessa länteen päin, kun illan varjot jo iäks’ saartaa. Majan matalaisen sinne rakennan, vuoteen sammaleisen, jolle uinahdan. Lyönnit harvenevat lasken sairaan sydämen. Kuulen siiven havinaa jo kuolon joutsenen. Kun se vihdoin virran syliin laskeutuu, silloin vaivat vaipuu, taivas avartuu." Aino Kallas- Sadun saari Tätä runoa ajattelin, kun hain näitten kuvien tunnelmaa.